Abortin jälkeen olisi tärkeä jutella kokemuksestasi ja niistä tunteista, mitä se on sinussa herättänyt. Olet kokenut menetyksen ja sitä on luvallista surra. Aborttia seuraava suru on samankaltainen kuin suru, jota keskenmenon kokenut nainen tuntee. Molemmissa tilanteissa ensimmäisten raskausviikkojen aikana äidin ja lapsen välille syntynyt side katkeaa äkillisesti. Abortissa syyllisyyskysymystä on kuitenkin vaikeampi käsitellä. Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti. Naiset reagoivat hyvin eri tavoin. Lakattuaan kieltämästä tosiasioita naiset usein ahdistuvat ja vihastuvat. Joskus tunteiden vahvuus voi olla yllättävän suuri. He saattavat olla vihaisia itselleen ja/tai toisille. Vihan ilmaiseminen on tärkeää, koska sisäänpäin kääntyessään se saattaa aiheuttaa psykosomaattisia oireita mm. masennusta ja itsetuhoisuutta. Syyllisyys, häpeä ja itsesääli ovat myös usein esiin tulevia tunteita. Anteeksiantaminen ja -saaminen on yksi tärkeimmistä askelista kohti parantumista. Sen jälkeen asian kohtaaminen on huomattavasti helpompaa. Prosessin loppuvaiheessa menetyksen konkretisoiminen esim. nimen antaminen menetetylle lapselle tai kynttilän sytyttäminen lapsen muistolle tuo lohdutusta.
